Solussa asuminen – aikuisopiskelijan kokemuksia

Soluasunnot eivät ole opiskelijoiden suosiossa, kertoo uutissivusto. En ihmettele, sillä soluasuminen pitää sisällään paljon enemmän riskejä, kuin omassa asunnossa asuminen. Siinä missä yksiöön muuttava tietää ainakin sen, kenen kanssa tulee asumaan, soluun muuttava ei yleensä tiedä kämppiksistään edes nimiä. Solussa asuminen on kuitenkin usein halvempaa, kuin yksiössä, joten se on opiskellessa monelle varteenotettava vaihtoehto.

Asuin itse aikoinaan solussa, kun aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa. Muutin pois vuoden jälkeen ja vannoin, etten enää koskaan muuta soluun. Ja kuinkas kävikään, ”koskaan” kesti tällä kertaa peräti viisi vuotta – täällä sitä ollaan taas kommuuniasumisen huveista nauttimassa.

Soluasuminen ei missään tapauksessa ollut ykkösvaihtoehtoni, kun lähdin hankkimaan uutta tutkintoa. Etsin ensisijaisesti yksiötä ja harkitsin jopa muuttavani noin 50 kilometrin päähän opiskelukaupungistani, sillä sieltä olisin saanut halvalla tilavan yksiön (tällöin olisi tosin pitänyt miettiä myös sitä, kuinka paljon kulkeminen maksaa – sekä rahassa että ajassa). En missään vaiheessa edes harkinnut soluasuntoa, vaan olin sulkenut sen kokonaan pois vaihtoehdoistani.

No, sitten eräänä päivänä päätin kokeilla soittaa opiskelija-asuntosäätiölle kyselläkseni tarkemmin yksiöjonosta, johon olin asettunut heti opiskelupaikan saatuani. Säätiöltä vastattiin yksinkertaisesti, että jonot ovat pitkiä. Solun saisi kuitenkin nopeasti, käytännössä heti. En muista millä sanoin minulle solua tarjottiin, mutta jokin sai minut sanomaan, että ”jos sitten hakisin sitä solua”, ja kuinkas ollakaan, alle tunnin päästä minulla oli jo soluasuntotarjous sähköpostissa.

Ja myönnetään, tässä on huonot puolensa. Mutta niin on hyvätkin, joista kerron limittäin ja lomittain huonojen puolien kanssa.

Huonoa: yksityisyyden puute

Soluasunnossa jokaisella on yleensä lukollinen huone, mutta suihku, vessa ja keittiö ovat yleensä yhteisiä. Joissain kaupungeissa on ilmeisesti myös sellaisia soluja, joissa jokaisella on oma suihku, mutta oman kokemukseni perusteella jakaminen tuntuu yleisemmältä.

Joka tapauksessa tämä on yksi soluasumisen suurimmista kompastuskivistä, jos kaipaa omaa rauhaa eikä halua tai pysty sopeutumaan muiden aikatauluihin. Solussa on pakko ottaa huomioon muut: ei esimerkiksi voi lojua kylpyhuoneessa tuntikausia, vaan suihkussa tulisi mielellään käydä niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Asuin itse aiemmin solussa, jossa oli kylpyhuone ja vessa erikseen, täällä ne taas ovat samassa, joka vaikuttaa heti jonkin verran asumismukavuuteen.

Myös ruoanlaitossa on otettava muut huomioon: esimerkiksi joulukinkun paistaminen voi olla haastavaa, jos muutkin haluavat syödä jotakin. Harva tietenkään paistaa joulukinkkua solussa, mutta ylipäätään slow food ja muu kauan aikaa vaativa ruoka on jossain määrin poissuljettua solussa asuessa, jollei sitten neuvottele asiasta muiden kanssa etukäteen – tai odota, että kaikki muut lähtevät yökyliin muualle.

Hyvää: parhaimmassa tapauksessa mukavaa seuraa

En vieläkään usko omaa tuuriani, mutta tällä kertaa minulla kävi erittäin hyvä onni solukumppanien suhteen. Tulemme paitsi erittäin hyvin toimeen keskenämme, olemme myös yllättävän samanhenkisiä ja meillä on jopa samantyyppisiä harrastuksia. Siitä en tiedä, tuleeko meistä sellaisia ylimpiä ystäviä, jotka pitävät yhteyttä vielä erilleen muuttamisen jälkeenkin, mutta on todella mukavaa, kun keittiössä ruokaa laittaessa voi jutella jonkun kanssa tai räntäsateessa kastuttuaan voi päivitellä säätä jollekulle.

Jos solukavereiksi siis sattuu mukavia heppuja, joiden kanssa tulee toimeen, parhaimmillaan solusta tulee kuin omien ystävien kanssa perustettu kimppakämppä. Varsinkin näin korona-aikaan, kun opiskelijarientoja ei juuri ole eikä lähiopetustakaan liiemmin järjestetä, on mukavaa saada kuitenkin lähikontaktia oikeisiin ihmisiin päivittäin.

Huonoa: Vastavuoroisuus ja epätasaisuus

Mainitsin ylempänä, että esimerkiksi keittiön ja kylppärin käytössä pitää miettiä muita. No, vaikka tämä onnistuisi itseltä, niin valitettavasti se ei välttämättä aina onnistu solukavereilta. Mitä useampi tyyppi samassa huoneistossa asuu, sitä todennäköisemmin joukossa on myös joku sellainen, joka ei välitä muista tai ymmärrä tekojensa vaikutuksia muihin. Tämä joku sitten saattaa esimerkiksi lukkiutua kylpyhuoneeseen tunniksi joka aamu tai heittää aamuvarhaisella karjalanpaistin uuniin muhimaan, ottaen sen pois vasta illalla luennoilta tullessaan.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kaikkia meitä ei yksinkertaisesti ole luotu soluasumiseen. Kaikista ei ole miettimään toisia tai pistämään toisten, ehkä melkein tuntemattomien ihmisten, tarpeita samalle tasolle omien kanssa. Jos tarvitsee esimerkiksi tunnin aamutoimiinsa kylppärissä joka ikinen aamu, soluasuminen kannattaa unohtaa ja maksaa hieman enemmän yksiöstä.

Hyvää: Siivousvastuun jakautuminen

Siinä missä yksin asuessaan joutuu siivoamaan itse koko kämpän niin usein, kun se haluaa siistinä pitää, solussa joutuu parhaimmassa tapauksessa siivoamaan usein vain oman huoneensa. Jos kämppisten kanssa on sovittu siivousvuorot ja kaikki hoitavat ne ajallaan, pääsee itse vähän väliä pienemmällä vaivalla – ja myös vähemmällä rahalla, koska siivoustarvikkeetkin maksavat.

Huonoa: Tilan jakaminen

Kaikki kämppikset, joista minulla on tähän mennessä kokemusta, ovat olleet huomaavaisia ja mukavia, joten kylppäriaikojen jakaminen tai vastavuoroisuuden puute ei ole noussut omalla kohdallani koskaan ongelmaksi. Saamme yleensä sovittua asiat jotenkin silloinkin, kun kaikki haluaisivat yhtä aikaa paistaa jotain uunissa. Sen sijaan tilan jakaminen on äärimmäisen rasittavaa. Erityisesti keittiön osalta.

Tämän hetkisessä huoneistossa meitä asuu kolme, mutta keittiö on tietysti normaalikokoinen. Kaappeja ja laatikostoja on yhden astiaston tarpeisiin – ei kolmen. Ei myöskään kolmen ihmisen ruokatarpeiden tarpeeseen. Esimerkiksi aterinlaatikoiden jakaminen on ollut vaikeaa, jonka vuoksi olen itse päätynyt pitämään enemmistön aterimistani aterintelineessä – ja ne, joita en aktiivisesti käytä, ovat huoneeni kaapissa. Sama pätee astioihin: olen vienyt keittiöön vain välttämättömät, muut ovat huoneessa. Koska olen meistä kolmesta asukkaasta pisin, olen saanut käyttööni eniten hyllyjä, koska kukaan muu ei yletä ylimmille hyllyille, joten teoriassa minulla olisi kyllä melkoisesti säilytystilaa – mutta kun en minäkään yletä sinne ylähyllylle kunnolla! :’D

Tämän hetkinen asuntoni on muuten siinä mielessä luksusta, etä meillä on jokaisella omat jääkaapit ja pakastimet, mutta nekin ovat valitettavasti erittäin pieniä. Erityisesti pakastin on minimaalinen: sinne ei varmaan mahtuisi edes pakastepizzaa. Toisaalta ehkä se ei haittaa, jos pizzan voi paistaa heti ja jakaa ylijäämät kämppisten kanssa?

Hyvää: ongelmien jakaminen

Tilan lisäksi solun asukit onneksi jakavat myös ongelmat ja vaikeudet. Mitä tehdä, kun netti ei toimi? Kysele muilta ja kokeile ethernet-kaapelia naapurin seinään. Mitä tehdä, kun suihkuverhon tanko on irti? Hanki vertaistukea ja pohdi asiaa yhdessä muiden kanssa samalla, kun kykit uunin edessä ja odotat pizzan kypsymistä. Mitä tehdä, kun vessapaperi yllättäen loppuu? Ei hätää; luultavasti jollain kämppiksistä on ainakin pari rullaa vielä jäljellä.

Eteen osuvia ongelmia ei siis joudu pohtimaan yksin, vaan vertaistukea ja apua voi hankkia asiaan liittymättömien kavereiden sijaan samassa asunnossa asuvilta. Tietysti tässä tapauksessa on tärkeää olla suhteellisen hyvää pataa muiden kanssa, mutta toisaalta esimerkiksi nettiongelmat toimivat myös hyvänä keskustelunavaajana vähemmänkin tuttujenkin kanssa.

Huonoa: vieraiden tuomisen ongelmallisuus

Koska soluasunnossa yhteiset tilat jaetaan muiden kanssa, vieraiden tuomisessa on aina omat kommervinkkinsä. Jos kylpyhuoneita on vain yksi, yksikin lisähenkilö riittää jo vaikuttamaan aikatauluihin. Moni ei välttämättä myöskään halua tulla kylään varsinkaan yöksi, kun tietää joutuvansa tekemisiin myös muiden asukkien kanssa – tai pelkää olevansa vaivaksi.

Tämän hetkisessä asumuksessani suhtaudutaan vieraisiin avoimesti, mutta toisaalta olemme kuitenkin tottuneet kysymään toisiltamme luvan etukäteen ennen kuin tuomme ketään kylään. Tämä on mielestäni ideaalitilanne eikä asia ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut ongelmia, sillä vieraita ei ole hirveästi näkynyt puolin eikä toisin. Kaikki eivät kuitenkaan valitettavasti ole aivan yhtä huomaavaisia vieraiden tuomisen suhteen, vaan joissain soluissa ulkopuolisia saattaa hiippailla päivästä tai yöstä toiseen. Ei se sinänsä mitään; kyllä soluunkin saa vieraita tuoda, mutta esimerkiksi sellaiset tapaukset, joissa jonkun seurustelukumppani asuu aina vuoroviikoin solussa, eivät mielestäni sovi soluun.

Summa summarum, solussa asuminen voi olla yllättävän siedettävää, jopa mukavaa, jos vain kämppikset ovat mukavia, pelisäännöt ovat selvät ja kaikki kunnioittavat toisiaan. Toisaalta jos samaan soluun osuu yksikin tyyppi, joka ei siivoa jälkiään, unohtaa jatkuvasti lieden päälle ja lukkiutuu joka päivä kylppäriin kolmeksi tunniksi, voi yhteiselo olla melko nihkeää. Kaikki on siis kiinni siitä millaiset kämppikset kavereiksi osuvat. Parhaassa tapauksessa solu on kuitenkin hyvä tapa pitää menot pieninä opiskeluaikana.

Jos sinulla on kokemuksia soluasumisesta tai muuten vain sanottavaa aiheesta, kerro ihmeessä kommenteissa! (:

Jätä kommentti