Kurssikirjojen hankkiminen – ostaako vai ei?

Maisterin tutkinnon omaavana uudenuutukaisena fuksiopiskelijana omaan melko laajasti kokemusta opiskelijaelämästä. Tiedän miltä tuntuu, kun täytyy tulla toimeen pelkällä pienellä opinto- ja asumistuella ja ruoastakin joutuu pihistelemään – puhumattakaan oppimateriaaleista. Miten korkeakoulu-opiskelija sitten kykenee hankkimaan pakolliset oppikirjat?

Lyhyt vastaus: yllättävän hyvin, koska suurinta osaa kirjoista ei joudu koskaan edes ostamaan.

Kerron tässä postauksessa omat vinkkini yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskeleville kirjojen hankkimiseen liittyviä asioita miettiville. Huomaa, että moni asia, kuten ehdottomuus oikean painoksen suhteen voi olla hyvin ala-, koulu- tai opettajakohtaista, joten kaikki vinkkini eivät välttämättä sovi jokaiseen tilanteeseen.

Lainaa minkä voit

Lähes kaikkia korkeakoulujen kursseilla käytettäviä kirjoja on saatavilla korkeakoulujen omissa kirjastoissa. Ainakin yliopistoissa niitä jopa hankitaan tarpeen mukaan eli kursseilla käytettävistä kirjoista annetaan tieto kirjastolle, joka hankkii kyseisiä opuksia tietyn määrän, joskus jopa lisää tarvittaessa. Jos kyse ei ole massaluennosta, jolloin kaikki haluavat kirjan samaan aikaan, sen saaminen kirjaston kautta on yleensä melko helppoa.

Jos oppikirjaa ei ole oman korkeakoulusi kirjastossa tai sen varausmäärä on päätä huimaava, voi kirjaa yrittää kysellä kaukolainaan muiden korkeakoulujen kirjastoista (yleensä maksullista, mutta halvempaa kuin kirjan ostaminen) tai etsiä kaupungin kirjastosta.

Muista myös, että vaikka opettaja vannoisikin henkeen ja vereen uuden painoksen nimeen, niin usein vanhempikin painos kelpaa tästä huolimatta, jollei uusi painos ole ns. uudistettu laitos, jossa koko kirja on pistetty uusiksi. Luennot ja oppitunnit antavat kyllä tarvittavan vanhasta painoksesta puuttuvan tiedon ja kirjatenttikin menee hyvin todennäköisesti läpi vanhemmankin painoksen sisällöllä – kunhan sen oikeasti opiskelee.

Hyödynnä e-aineistoja

Älä unohda tarkistaa onko kirjaa saatavilla elektronisena versiona. Usein näin on, ja kirjaston kautta teoksen saa näin käyttöönsä ilmaiseksi. Valitettavasti verkkoversioissakin on kuitenkin yleensä rajoituksia lainausmäärän suhteen, joten verkkoversiotakin saattaa joutua jonottamaan.

Myös tutkimusartikkeleista (joista myös jotkin kirjat koostuvat, joten kirjan sisältö kannattaa pyrkiä selvittämään) löytyy usein nettiversioita, joita voi lukea joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Hyvällä tuurilla korkeakoulusi kuuluu verkostoon, jonka kautta pääset tutkimaan ilmaiseksi lukuisten eri sivujen artikkeleita ja tietokantoja. Näistä ei aina ole saatavilla kovin selkeää opastusta, joten suosittelen etsimään heti opiskelujen alkuaikoina jonkun tiedonhankintakurssin tai -työpajan ja käymään sen.

Kurssikaverien ja vanhempien opiskelijoiden konsultointi

Jos kirjaa ei löydy kirjastosta, älä ryntää ihan heti kirjakauppaan: kokeile ensin kysellä kirjasta muilta opiskelijoilta esimerkiksi ainejärjestön tai vastaavan Facebook-ryhmässä tai vaikkapa kahvihuoneella, jos oppiaineella tai järjestöllä sellainen on. Jos kirjaa on todellakin niin vaikea löytää, on hyvin todennäköistä, että joku on joutunut ostamaan sen aiemmin ja lainaisi tai myisi vanhan kirjansa mielellään.

Myös kurssikavereita kannattaa hyödyntää: jos joku on saanut kirjan lainattua, voit pyytää kirjaa lainaksi ja napata siitä jotakin muistiin, tai jopa vilkuilla kirjaa yhdessä kaverin kanssa.

Osta vanhaa, jos mahdollista

Perinteisten divareiden lisäksi nettihuutokaupat, Facebookin osto- ja myyntiyhteisöt sekä ylläkin mainitut koulun, ainejärjestön ja oppiaineen Facebook-yhteisöt ovat loistavia paikkoja käytettyjen oppikirjojen etsimiseen. Itse olen sekä ostanut että myynyt kirjoja esimerkiksi ainejärjestön FB-yhteisön ja Huuto.netin kautta, ja hinnat ovat täysin eri luokkaa uusien kirjojen kanssa.

Etsi myös ulkomailta

En tarkoita tällä, että sinun pitäisi käväistä vaikkapa Virossa (samaan tapaan kuin monet opiskelijat käyvät täydentämässä juhlavarastojaan) tai reissata Japaniin etsimään japaninkirjoja. Tarkoitan internetin nettikauppoja, nettidivareita ja nettihuutokauppoja. Suomenkielisiä kirjoja voi olla kannattavampaa metsästää Suomen nettihuutokaupoista ja FB-ryhmistä, mutta muunkielisiä löytää helposti esimerkiksi Ebaystakin.

Itse olen löytänyt esimerkiksi markkinoinnin ja psykologian englanninkielisiä oppikirjoja hyvällä menestyksellä käytettynä eBaysta ja Amazonista. Hinnat jäivät jopa neljäsosaan siitä mitä suomenkielistä palvelua tarjoavat nettikirjakaupat olisivat ottaneet kyseisistä teoksista.

Suosittelen siis ennen kaikkea lainaamaan ja välttämään uuden ostamista. Jos kuitenkin joudut, kuten todennäköisesti jossain vaiheessa käy, ostamaan uutta, kannattaa muistaa seuraavat vinkit:

Tarkista painos ennen ostamista

Vaikka ilmaiseksi lainatessa suosittelen kokeilemaan vanhempiakin painoksia, ostaessa tilanne on toinen. Vanhempi painos on usein halvempi, mutta ei välttämättä kannattava ostos. Joskus kirjat muuttuvat hyvin paljon eri painosten välillä, joskus niin vähän, että sivunumerotkin pysyvät samoina. Jos kurssin tietoihin on merkitty jokin tietty painos, kannattaa aina selvittää, onko kyseinen kirja muuttunut edellisestä painoksesta ja jos on, niin kuinka paljon. Myös opettajalta/professorilta/luennoitsijalta voi kysyä, käykö vanhempikin painos. Varsinkin kielikursseilla ollaan joskus hyvinkin tarkkoja siitä mitä painosta käytetään.

Huomaa myös, että vanhempaa painosta voi olla vaikeampi saada myöhemmin kaupaksi, kun taas uudemmasta voi luonnollisesti saada jälleenmyydessä paremman hinnan.

Älä tee kirjoihin merkintöjä

Vaikka kyseessä olisi kielikurssin tehtäväkirja, suosittelen pienen budjetin opiskelijaa (onko meitä edes muunlaisia?) välttämään merkintöjen tekemistä suoraan kirjaan. Vastaa tehtäviin erilliselle paperille ja tee muistiinpanot vihkoon. Kirjoittaminen myös tunnetusti parantaa asioiden mieleen painumista, joten voi olla hyväkin idea kirjoittaa allekirjoittamisen sijaan.

Päällystä kirjat

…mutta älä käytä kontaktimuovia! Kontaktimuovissa ei sinänsä ole mitään vikaa eikä se kenties kaikkien silmissä laske kirjan arvoa mihinkään, mutta henkilökohtaisesti en mielelläni ostaisi kontaktimuovilla päällystettyä kirjaa. Ekologisuus on tietenkin yksi syy, mutta myös se, että kontaktimuovipäällyste alkaa muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen repsottaa ja näyttää yksinkertaisesti kamalalta. Eikä sitä saa tietenkään pois, jotta voisi laittaa uuden tilalle.

Suosittelenkin kontaktimuovin sijaan paperisia päällysteitä, jotka voi valmistaa itse mistä tahansa paperista ja jotka myös saa tarvittaessa helposti pois kirjojen päältä. Itse olen taitellut kirjojeni päälle päällysteitä esimerkiksi vanhoista paperikasseista.

Lopuksi

Tiivistettynä viestini kirjojen hankkimista pohtivalle opiskelijalle on seuraava: vältä kirjojen ostamista varsinkin uutena viimeiseen asti, koska se on hyvin todennäköisesti turhaa, sillä kirjat saa muualtakin. Itse ostin aiemman tutkintoni aikana vain kielikurssien kirjat, mutta kaikki muu filosofian maisteriin tarvittava löytyi internetistä. Eräs yliopisto-opettajani sanoi, että yliopiston tavoitteena on, ettei opiskelijan tulisi koskaan joutua ostamaan ainuttakaan kirjaa – tämä kannattaa ottaa tavoitteeksi myös itselle. Osta siis vain ne kirjat, joita uskot lukevasi mielenkiinnolla vielä vuosien päästä.

Jätä kommentti